sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Ystäväni piriformis


Olisi tehnyt mieli kirjoittaa otsikkoon Voihan piriformis. Se on tällä hetkellä kaiken pahan alku ja juuri. Olen opiskellut, että piriformislihas on syvällä pakarassa reisiluun yläosan ja ristiluun välillä eli se on yksi syvistä pakaralihaksista. Se auttaa jalkaa kiertymään ulospäin. Alaraajaa hermottava iskiashermo kulkee piriformiksen alta tai sen välistä.

Tammikuun lopulla juoksin yhden loskalenkin, jonka jälkeen pakara kipeytyi. Se ei juuri haitannut juoksua ja muuta liikkumista, joten venyttelin, hierotutin jalat ja jatkoin liikkumista. Jalat hieronut kaveri vahvisti epäilykseni, että piriformis ja keskimmäinen pakaralihas olivat kireät. Myös toisessa pohkeessa oli melkoisesti kireyttä. Lihas tuntui paranevan ja näytti, ettei tästä sen enempää.

Viime viikon lauantaina aurinko paistoi ja hölkkäiltiin kaverin kanssa pitkistä. Röpelöä ja liukasta oli, mutta nastoilla se ei haitannut. Jossain Tammiston nurkilla olin kompastua jääkokkareeseen. Toki vastaanottava jalka oli just se, joka oli kipuillut. Laskin koko painon jalalle, horjahdin ja tahdonvoimalla pidin itseni pystyssä. Pakaraa vihlaisi vähän, mutta ajattelin, ettei se ollut kuin tärähdys ja äkkinäinen liike.

Hieman pakaraan jäi kipua ja otin lyhyen Burana-kuurin, jos olisi tulehdusta. Tiistaina lähdin töiden jälkeen kevyen viikon reippaalle lenkille. Ajateltiin avustajani kanssa käydä katsomassa, onko Tammisalon nurkilla ollut haikara yhä paikoillaan. En ymmärrä, mistä harmaahaikara on eksynyt helmikuussa Helsingin rannoille. Näin sen ensimmäisen kerran pari viikkoa sitten, kun ystävän kanssa ulkoiltiin auringon noustessa. Emme olleet uskoa näkemäämme, sillä pienessä sulassa oli kymmenittäin sorsia ja hieman sivummalla nökötti harmaahaikara. Viimeksi näin sen Tammisalon ja Laajasalon siltojen välissä, jossa se ikään kuin vartioi sorsien edesottamuksia.

Rannassa oli hyvää lunta, puoliksi sulaa ja sitten sitä loskaa. Kiihdytettiin vähän kovempaan vauhtiin, jotta saisin sen reippaamman 20 minuuttia, mikä ohjelmassa tälle viikolle luki. Välillä oli hankala astua, kun ei tiennyt, mitä jalan alla milloinkin on. Haikara tuli nähtyä ja käännyttiin takaisin aiemmin kuin alkujaan ajattelin. Rannan kävelytie meni sen verran huonoksi, ettei huvittanut jatkaa Tuoriniemen uimarannalle asti.

Tuo lenkki oli viimeinen pisara pakaralle. Se hermostui kunnolla ja käveleminenkin oli hankalaa. Seuraavana aamuna soitin työpaikan alakerrassa olevaan fysikaaliseen ja kyselin aikaa. Onni oli matkassa, sillä sain ajan alle tunnin päähän. Fyssari oli outo, mutta olin kuullut hänestä ihan hyvää palautetta, joten uskalsin lähteä kokeilemaan.

Hetken fyssari tutki, testaili liikeratoja ja ihmetteli lihaksia. En yllättynyt, kun kertoi piriformiksen olevan yksi kova klöntti. Sitä olin epäillyt, sillä heijasteet olivat jo menneet sääreen ja epäilin iskiasta. Sen sijaan yllätyin, kun hän sanoi takareisien ja lonkankoukistajien liikkuvan hyvin. Hmmm... Tuntui uskomattomalta, mutta ehkä ne ovat sitten keskimääräistä paremmassa tilanteessa. Lisäksi fyssari sanoi, että sokeilla on usein kireyttä just takareisissä ja lonkankoukistajissa. Ihmeissäni kyselin perusteluja ja kuulin, että askel on monilla lyhyt ja jännittynyt, mikä kiristää just noita lihaksia. Olen taipuvainen uskomaan, koska tiedän hänen hieroneen paljon näkövammaisia asiakkaita. Jäin pohtimaan ja oivalsin, että mun askel on lyhyt ja jännittynyt vain liukkailla. Muuten taidan kävellä rennosti ja ehkä juoksenkin kohtalaisen rennolla askeleella. Juoksussa rentouteen vaikuttaa myös opasjuoksija ja mun luotto häneen.

Jalkoja on hierottu tällä viikolla kahdesti. Piriformis on alkanut antaa periksi, vaan ei se kunnossa vielä ole. Voltarenia, kevyttä venyttelyä ja liikunnan unohtamista - niillä meni loppuviikko. Töissä en pystynyt välttämään istumista, sillä palavereissa ei voi pomppia edestakaisin. Työhuoneessa vaihtelin asentoa ja säätelin pöytää. Onneksi on sähköpöytä, joten saatoin seistä, istua toimistotuolilla ja istua satulatuolilla. Ylös nousin säännöllisen epäsäännöllisesti ja koetin naputtaa konetta seisten mahdollisimman paljon.

Joogan jätin välin, sillä pakaralihakset olisivat joutuneet liikaa töihin. Salille en uskaltanut lähteä ja loppuviikon lenkit peruin. Huokaus.... Liikkuminen on ollut minimissä ja lähinnä paikasta toiseen siirtymistä. Ulkona olen tiistain jälkeen ollut vain kulkiessa paikasta toiseen. Edes pilatekseen en uskaltanut tänään lähteä, jottei pakara rasitu. Ensin ajattelin, ettei siellä joudu juuri syviä pakaralihaksia käyttämään. Niin... Taitaa joutua ja enemmänkin, joten ei tänään.

Eilisen lähinnä makasin sohvalla lukemassa, katsomassa telkkaria ja seuraamassa MM-kisoja. Kavereina olivat kyllästyminen, tympiinnys, karkit ja jogurtti-inkiväärit. Olivathan herkut hyviä, mutta eivät ne mitään auttaneet. Lepo ja istumisen välttäminen tuntuivat auttavan, sillä tänään pakara on parempi.

Päässä käyvät vuoropuhelua järkevä punatukkainen tyttö ja kerrassaan tympiintynyt punatukkainen tyttö. Järkevä kertoo, että muutaman päivän malttamalla homma paranee ja sitten pääsee taas baanalle. Tympiintynyt kertoo, ettei se jaksa enää yhtään ja pää hajoaa paikallaan olemisesta. Vuorotellen ovat voitolla ja vilpittömästi toivon järkevän saavan lopullisen yliotteen. Mieli on kieltämättä ollut vähän matalalla, kun on tottunut ulkoilemaan ja liikkumaan. En tahdo osata ottaa levosta kaikkea irti, mitä siitä voisi ottaa.

Kevyestä viikosta tuli superkevyt. Ensi viikolle lenkit on sovittu ja ihmettelen, uskallanko vai enkö uskalla. Juoksukoulun Facebook-ryhmään laitoin kysymystä, miten jatkaa tästä. En tiedä, milloin uskaltaisin varovasti lenkkeillä ja mikä se lenkki olisi. En halua riskeerata lähellä olevaa kesää. Haluan saada pakaran kuntoon Haluan päästä juoksemaan huoletta ja ilman pelkoa kivun pahenemisesta. Toisaalta haluan tehdä muutakin kuin maata sohvalla ja syödä karkkia. Ei sohvalla makaaminen vaarallista ole ja koetan selittä itselleni sen voivan tehdä myös hyvää. Ei lepo pahasta ole, mutta pakkolepo on eri asia.

3 kommenttia:

  1. Voi harmitus Sari ja piriformis!

    Toivotaan, että saat kehon kuntoon ja pääset taas pian juoksemaan! Tiedän todellakin tunteen, kun juoksuhaluja olisi, kevät ja kivat kisat lähenevät. Mutta kannattaa levätä kunnolla, mun plantaarifaskiitti parani (jos on edes täytsin parantunut)9 kuukaudessa, tai melkein vuosi siinä meni.. Nyt sinulla onkin hyvää aikaa vastailla juoksukaverikirjaan.. Tsemppiä kuntoutumiseen ja voimahali!

    Blogimaailmassa on nyt tosi trendikästä kirjoittaa kaverikirjaa niinpä TAKOMORUNNERS teki siitä ihan oman version ja haastaa omia bloggaajia vastamaan kirjaan ja haastamaan mukaan myös muita juoksun ystäviä. Kirjoittaisitko JUOKSUKAVERIKIRJAANI? Kopioi kysymykset blogipostauksestani ja kirjoita omat vastauksesi - julkaise blogissasi ja tule huikkaamaan mun kaverikirjasivun kommentteihin, että olet kirjoittanut ja jaa linkki postaukseesi. =) Ja jaa tietysti kaverikirjaa eteenpäin. =) KIITOS!


    VastaaPoista
  2. Tätä menoa tiet on kohta sulana, onneksi! Kyllä sai tänään lenkkeillessä poukkoilla kävelytietä puolelta toiselle kun yritti pysytellä sulalla alueella. Kokeile tehdä muutama lenkki kävellen, jospa piriformis ei ärtyisi siitä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Marika ja Henna! Parempaan päin ja lähipäivinä aion kokeilla, miltä lenkki tuntuu. En halua tästä pitkäaikaista vaivaa, joten nyt on koetettava malttaa. Helpommin sanottu kuin tehty. Kun on viikon ollut aloillaan, aamu-uinti maistui makoisalta.

    VastaaPoista